Ensimmäinen veneilyjuhannus

Lämmin toukokuu vaihtui kylmäksi ja tuuliseksi kesäkuuksi. Veneilemään ei päästy, mutta kun juhannus alkoi lähestyä, niin alettiin seurata tiiviisti säätiedotuksia. Säätiedotukset vaihtelivat hirmuisesti eikä varmuutta juhannuksen säästä saatu kuin vasta edellisenä päivänä. Päätettiin tehdä ensimmäinen yöpymisveneily. Katseltiin karttoja ja mietittiin satama- ja rantautumisvaihtoehtoja. Päädyttiin kokeilla Rääkkylän Paksuniemeä, jonne ajaa Lunnilla noin 3 h. Toisena vaihtoehtona oli Joensuun Pursiseuran tukikohta Lapaliko. 

Edellisenä iltana vietiin veneelle tarvittavat tavarat juhannusta varten. Juhannusaattoaamuna käveltiin koirien kanssa veneelle, ja poikkesin kaupan kautta ostamassa juhannusruuat. Ilma oli pilvinen, mutta selkeni kokoajan enemmän, eikä tuultakaan ollut kuin 1 m/s. Ei ollut Pyhäselällä ruuhkaa, vaikka oli juhannusaatto ja loistava veneilysää. Pyhäsaaren kohdalla oli hauska pilviraja:

Joensuu jäi tummien pilvien alueeseen ja me matkasimme kohti aurinkoa. Ihana juhannus alkoi. Matka Paksuniemeen sujui oikein hyvin. Rantaa lähestyttäessä eniten jännitti, että mahdutaanko laituriin ja millainen satama-alue meitä odotti. Rannassa saatiin apua laiturissa olevasta veneestä, jossa osattiin opastaa meidät hyvälle paikalle. Ja erityisen hyvä paikka saatiinkin, kun Lunni sivukiinnitykseen laitettiin.

Paksuniemessä viihdyttiin koko juhannus eli kaksi yötä. Ensi töikseen käytiin koirien kanssa kunnon lenkki, kun käveltiin Rääkkylän kirkonkylälle ja takaisin. Sen jälkeen nautittiin auringosta ja lämmöstä veneen kannella ja otettiin rennosti. Ainoa ongelma oli, että emme osanneet käynnistää jääkaappia. Luulimme, että saimme jääkaapin päälle, mutta alkuillasta valkeni, että eipä se ollutkaan. Viesti Ismolle pelasti meidät pulasta, ja illalla oli jääkaappi viileänä. Jääkaappiepisodi ei muuttanut juhannusmenuta. Juhannusruuat saatiin kaikesta huolimatta tehtyä: uusia perunoita ja silliä.

Aattoillan auringonlasku oli todella kaunis:

Juhannuskokkoa pystytiin ihastelemaan veneen kannelta. Kokkoa tuli katsomaan paljon paikkakuntalaisia, mutta melko nopeasti alkoi alue rauhoittua. Ensimmäinen yö veneessä oli onnistunut. Koirat olivat väsyneitä kaikesta uudesta ja uuden ihmettelystä. Ja niin varmaan minäkin, sillä uni maistui harvinaisen hyvältä.

Juhannuspäivä lorvittiin veneen kannella auringossa. Juteltiin muiden veneilijöiden kanssa, mutta pääasiassa tuli tarkkailtua satamassa olijoiden touhua: miten veneitä ajettiin laituriin ja miten laitureista lähdettiin pois. Ihasteltiin kauniita veneitä ja hämmästeltiin ökyveneitä. Välillä käytiin kävelemässä koirien kanssa pikkulenkit. Ja välillä keitettiin kahvit. Niin lupsakkaasti meillä meni juhannus.

Sunnuntaiaamuna herättiin tuuliseen päivään. Ensimmäiset veneet alkoivat jo lähteä kotimatkalle ja niinpä mekin alettiin laitella tavaroita kasaan. Sää oli aurinkoinen ja tuulta oli 4 m/s. Vähän jännitti, että millaiset aallot on järven selällä. Ennen lähtöä alkoi pilssipumppu pitämään ääntä. Ja taas soitto Ismolle plasti pulasta: talousvesi oli päässyt loppumaan, joten heti laiturista irrottuamme suuntasimme vesitankille. Lähdimme kotimatkalle samaa reittiä kuin mitä tulimme. Ainoa poikkeus oli, kun Suursaaren liepeillä haimme liftarit kyytiin: Airi ja Ismo olivat juhannuksenvietossa saarimökillä ja saimme tarjota heille kyydin Joensuuhun.

Pieni pysähdys saaressa, ja koiratkin saivat hetken jaloitella. Sitten aloitimme kotimatkan. Yllättävän vähän aallot keikuttivat venettä ja matkan teko oli melko tasaista. Kotimatka menikin erittäin mukavasti höpötellessä.

Kyllä tämä juhannuksen veneretki vahvisti käsitystä siitä, mitä veneily voi parhaimmillaan olla. Kesäloman odottaminen nousi ihan uudelle tasolle ja nyt vain toivotaan, että säät suosii aloittelevaa veneilijää. Seuraavaksi aloitamme kesän kohokohdan eli Kuopion reissun suunnittelun.