Aloitettiin jokiristeilyllä

Nyt kun vene on vesille saatu, niin hinku oli kova päästä veneilemään tänäänkin. Sää oli aurinkoinen, mutta tuulisempi kuin eilen, joten Pyhäselän aalloille oli turha lähteä. Niinpä ajattelimme, että jokiristeily sopisi hyväksi harjoittelumatkaksi, jossa ei tuulikaan olisi liian paha. Ismo ei päässyt mukaan, mutta Airi lupautui lähtemään mukaan opastajaksi. Koirat otettiin myös tottumaan veneilyyn. Marko kävi viemässä veneelle tavarat autolla ja käveltiin sitten koirien kanssa Karsikon rantaan, joten tulipahan samalla aamulenkki tehtyä. Airi jo odottelikin Lunnin kannella auringossa, kun saavuimme veneelle. Laitettiin vene lähtökuntoon ja taas opittiin monta asiaa, mitä pitää huomioida. Koirille laitettiin pelastusliivit, ja otuksille löytyikin hyvä paikka veneen sisältä pöydän alta. Siellä ne viihtyivät käytännössä koko matkan ajan.

Yllättävän kova tuuli oli tänään joellakin. Ajoittain ihan kunnon aallot ja puuskittainen tuuli. Alun perin olin ajatellut, että sellainen kolme tuntia menee veneilyreissuun, mutta kylläpä aika rientää kun on mukavaa. Kun kymmeneltä aamulla mentiin veneelle, niin iltapäivällä viideltä sieltä lähdettiin pois. Jokea pitkin ajetteein ylöspäin, ja mietittiin sopivaa pysähtymispaikkaa, jos voitaisiin nautiskella päiväkahvit. Kun ei sellaista paikkaa tuntunut löytyvän, niin ajettiinpa sitten Kuurnan kanavalle asti. Vastavirrassa sinne meni 2 tuntia. Siellä tehtiin u-käännös ja lähdettiin lipumaan myötävirrassa takaisin päin. Pysähdyttiin sitten Utran Uittotuvan laiturissa. Siihen laituriin olikin näppärä ajaa, kun tuuli painoi veneen nätisti suoraan oikeaan paikkaan. Koirat pääsivät maankamaralle juoksemaan, sillä aikaa kun kahvia keiteltiin. Juotiin päiväkahvit veneen sisällä, sillä ulkona tuulessa tuntui hitusen viileältä.

Kahvitauon jälkeen jatkettiin kotimatkaa. Airi jäi pois Karsikon rannassa. Aivan niin helppoa se ei ollutkaan, vaikka voisi luulla. Tuuli painoi voimakkaasti venettä laiturista poispäin, joten siinä sitä sitten harjoiteltiin. Lopulta saatiin vene sen verran lähelle, että Airi ketteränä hyppäsi veneen kaiteen yli laiturille. Me jatkettiin kohti kaupungintalon rantaa. Ensin meidän piti suoriutua sulusta. Soitettiin sulutus, joten se toimi yhtä näppärästi kuin eilen. Jäljellä oli enää laituriin ajo. Mutta sitä ei tarvinnutkaan harjoitella, vaan meni eilisten oppien mukaan ja ajettiin laituriin kerralla.

Kylläpä jäi hyvä mieli tämän päivän veneilystä. Sitä oppi hurjasti uusia asioita ja osaa jo joitakin juttuja katsella eri silmällä. Koirista tulee loistavia laivakoira, kunhan tottuvat. Hienosti ne tänäänkin olivat. Kannella olo niitä sen verran pelottaa, että saavat olla sisällä matkojen ajan. Sitten kun vene on laiturissa, voivat totutella olemaan kannella meidän kanssa.

Muutamia huomioita tästä päivästä:

- Aurinkolasit olisi tarpeen.

- Pitäisi juoda enemmän.

- Rantautuminen vastatuuleen on hankalaa.

- Rantautuminen voi olla myös helppoa, kuten tänään omalle paikalle.

- Hitsi, kun tämä on kivaa! Haluaa lisää!