Kun vene oli vedessä, aloitettiin sisätilojen varustelu. Ismo ja Marko lähtivät kahdella autolla hakemaan tavaroita, ja minä ja Linda jäätiin Airin kanssa ripsutelemaan verhoja. Kun isännät tulivat täyteen lastattujen autojen kanssa, niin kaikki tavarat kannettiin laiturille ja aloitettiin laivan lastaaminen.
Ensin asennettiin akut, jossa Lindakin osallistui ihmettelyyn.
Sitten miehet laittoivat jääkaapin lieden paikoilleen.
Lopuksi sitten kaikki muu sälä, kuten patjat, matot ja kaikki tuo mitä kuvassa näkyy.
Ja sitten sitä lähdettiin. Lähdettiin lipumaan jokea pitkin alaspäin kohti kanavaa. Niin sitä tuli kanavaan ajo tutuksi samantien. Ajettiin ensimmäiseksi Jokiasemalle täyttämään vesitankki. Sen verran ahdasta oli Jokaseman parkissa, että Marko luovutti ruorin suosiolla Ismolle. Vaan näppärästi Ismo Lunnia pyöritteli, ja näytti suorastaan helpolta koko touhu.
Sitten käytiin pyörähtämässä Pyhäselällä. Pyörähdys oli todellakin pieni pyörähdys, sillä tuuli oli kova ja vaahtopäät keikuttivat Lunnia melkoisesti. Sitten ajettiin Lunnin uuteen laituripaikkaan kaupungintalon laituriin. Rannassa oli Kalamarkkina parhaillaan käynnissä, joten porukkaa oli paljon liikenteessä aurinkoisella ilmalla. Toisella kerralla laituriin ajo onnistui hienosti. Meidät kaikki yllätti laiturien kohdalla oleva voimakas akanvirta, joka painoi venettä ihan "väärään" suuntaan.
Meitä perehdytettiin veneilyn saloihin ja nautittiin manööverit onnistuneen rantautumisen kunniaksi.
Alettiinpa siinä heti suunnitella seuraavaa veneilykerta, eikä me innokkaat maltettaisi olla poissa veneeltä ollenkaan, joten heti huomiseksi uutta reissua miettimään. Hieman arveluttamaan alkoi, kun Ismo ei huomenna pääse mukaan, mutta onneksi Airi suostui lähtemään asiantuntijaksi, joten huominen veneretkikin onnistuu. Säätiedotus huomiseksi lupasi yhtä navakkaa tuulta kuin tänäänkin oli, joten Pyhäselän risteily muuttui jokiristeilyksi. Siispä päätettiin ajaa vene vielä Karsikon rantaan, josta ei aamulla tarvitse sulkua heti ensimmäiseksi suorittaa, vaan päästään suoraan jokea ylöspäin. Koska tämän päivän veneily vielä jatkui, niin pidettiin lounastauko Kalamarkkinoilla. Kylläpä paistetut muikut maistuivat kaiken sen puuhaamisen, jännittämisen ja ulkoilman jälkeen.
Ajettiin siis sulku uudestaan.
Ja Lunni vielä kohti entistä kotisatamaa.
Mitä tästä päivästä jäi mieleen? Kun kaikki on uutta ja ihmeellistä, niin päällimmäisenä on tunne siitä, että "Apua, en osaa!", "Kääk, mitähän miun nyt pitäisi tehdä?", "En piru uskalla hypätä laiturille näin kaukaa!", "Vau!", "Ehkä mie joskus opin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti