Paikkailua

Niinhän siinä sitten kävi, että eilisen työn jälki oli vähän sieltä tänne päin. Kun tänään Vappupäivän aamuna mentiin veneelle, niin hekotteluksihan se meni. Maalausjälki on sen verran epätasaista, ettei auttanut kuin tarttua pensseliin ja aloittaa maalaaminen uudestaan. Katot olivat se heikoin lenkki, ne on kuitenkin isoa yhtenäistä pintaa, jotka on koko ajan silmän alla. Kannen alareunat, ns. lattialistat, näyttivät olevan jotakuinkin kunnossa, mutta uskon, että niissäkin paikkaamista löytyy, jos syynäämään aletaan. Kyllä sitä voikin tuntea itsensä toheloksi ja tumpeloksi, mutta näin sitä kait oppii, yrityksen ja erehdyksen kautta.

Maali ei sitten riittänytkään, eikä maalia saatu mistään lisää Vappupäivänä, joten ensi viikolla paikkailu jatkuu, kunhan ensin päästään maalikauppaa.

Maalaamisen jälkeen käsittelyyn otetiin veneen puuosat styyrpuurin puolelta. Aurinko oli viime kesänä polttanut toisenpuolen seinää niin, että lakkaus oli alkanut hieman halkeilemaan. Ismo kokeili kuumailmapuhallinta lakan poistoon, ja sehän toimi hyvin. Puuviilut säilyvät ehjänä ja pelkkä vanha lakka lähtee kuumailmapuhalluksen myötä raaputtamalla. Lakanpoiston jälkeen alueelle levitettiin pohjustusaine ja tiistaina on vuorossa lakka.

Maalaamisen ja muun homman välissä pidettiin vappupiknikkiä, kun Airi toi "raskaan työn raatajille" evästä. Maistuipa kahvit ja patongit niin hyvältä siinä ulkoilmassa ja auringonpaisteessa.

Koirat olivat mukana koko päivän. Autossa häkissä vahtiminen oli yhtä intensiivistä kuin eilenkin, mutta tänään minulla oli enemmän aikaa niitä kävelyttää rannassa. Rantaheinikossa viihtyisivät vaikka loputtomiin kaivellen myyrän tai minkä lie eläimen koloja.