Aamulla herätys seitsemältä, aamukahvit termariin, eväspalaset kasaan, ja kaikki tarvittavat tavarat reppuun ja koirien aamulenkitys siinä samalla, kun käveltiin veneelle. Hiljaista oli sunnuntaiaamuna kaupungissa sekä satamassa. Laiteltiin vene kaikessa rauhassa lähtökuntoon. Laiteltiin myös laituripaikkaa, kun kiinnitettiin sellainen uimapötkö metalliaisaan kiinni, että vene säästyisi kolhuilta. Startattiin klo 9.45 puoli pilvisessä säässä. Suunnitelmana oli ylittää Pyhäselkä, ja käydä katsomassa, miltä näyttää Saariston Puoti Liperin Tutjunniemessä. Siellä rantautuminen ja ruokatauko, ja kävelyä koirien kanssa.
Sää selkeni aina vaan enemmän, kun matka eteni. Tuulta oli kännykän säätiedon mukaan 1 m/s. Pientä tuulenvirettä oli havaittavissa, mutta Lunni kulki tasaisesti. Seurattiin matkan etenemistä plotterin lisäksi kartasta. Kiikaroitiin merimerkkejä ja saaria, joita ohiteltiin. Aamupäivällä ei aurinko vielä kovinkaan lämpimästi lämmittänyt ja tuulenvirettä oli sen verran, että tuulenpitävää takkia piti vetää hupparin päälle. Heti alkumatkasta juotiin aamukahvit ja eväspalaset veneen kannella samalla kuin putputeltiin eteenpäin. Kyllä siinä mieli lepäsi ja kahvi maistui harvinaisen hyvälle.
Pyhäselän ylitys sujui yllättävän kivuttomasti. Etukäteenhän sitä oltiin ajateltu mahdottoman tylsäksi, mutta suuren selän ylitys hyvässä säässä oli rentoa. Ei ollut ruuhkaa järvellä. Olisikohan yksi vene tullut vastaan ja pari kalastusvenettä nähtiin kauempaa. Vajaan parin tunnin matkanteon jälkeen tultiin Suursaaren nurkille, josta matka jatkui kapeampaa väylää pitkin. Selän ylityksen lisäksi saimme tällä reissulla myös puikkelehtia ja mutkitella saarten väleissä. Matka Saariston Puotiin kesti kaiken kaikkiaan 2 h 15 min. Hieman meillä meni ihmetellessä, että mikä on talon tapa. Että mihinkä laituriin sitä Lunni pitäisi laittaa. Saatiin vinkki eräältä moottoriveneilijältä, ja niinpä Lunni pääsi jämäkkään laituriin sivukiinnitykseen. Koirat olivat innoissaan, kun saivat maata jalkojen alle ja päästiin tekemään pieni lenkki maalaismaisemassa.
Syötiin ja kahviteltiin, ennen kuin lähdettiin kotimatkalle. Ajateltiin ohiajaessa katsastaa Suursaaren laituri, mikäli paikalla ei olisi muita veneitä. Niin kuin rantautumisharjoituksena ja samalla tulisi tsekattua sekin paikka. Puikkelehdittiin samaa reittiä kuin tullessa: saarten välissä kapeaa mutta selkeää reittiä pitkin.
Suursaaren laiturissa oli vain yksi vene, joten päätimme rantautua. Suursaaressa oli iso laituri, jonka kylkeen Lunnin parkkeerasimme. Vieressä olisi ollut myös pienempi laituri poijuineen, joten myös siinä olisi ollut hyvä paikka Lunnille. Kuulimmekin paikalla olleelta mukavalta pariskunnalta, että kesällä Suursaaressa on jopa ruuhkaksi asti veneitä. Grillikatos, huussi ja hyvä laituri varmasti houkuttelee porukkaa.
Käytiin koirien kanssa kävelemässä lenkki. Opastaulu kertoi, että siellä olisi ollut merkitty parin kilometrin mittainen kävelyreitti, vaan sitä ei löydetty ja kuljettiin jotain muuta reittiä. Lenkin jälkeen vietettiin pieni lepohetki veneessä. Ajateltiin kokeilla, miten koirat pystyvät rentoutumaan paikallaan olevassa veneessä. Veneen kannella oleminen on etenkin Martalle vaikeaa, vaan se viihtyy paremmin sisällä. Silke osaa kulkea kannella paremmin, ja aika nopeasti rauhoittui minun syliin, kun loikoilin etukannella. Vaan eipä ollut sisätiloissa loikoilukaan kummallekaan otukselle vaikeaa. Eikä meillekään. Nähtävästi ulkoilma oli väsyttänyt meidät kaikki, joten Lunni tuuditti meidät uneen. Pieni lepotuokio teki terää, ja niin kotimatka jatkui.
Kotimatkalla ilma oli selvästi lämpimämpi. Aurinko lämmitti ihanasti ja matkanteko oli varsin mukavaa. Meillä meni vajaa kaksi tuntia tulla Suursaaresta omaan laituriin. Joensuu näyttää erilaiselta vesiltä katsottuna. Sairaala näkyi jo heti Suursaaren jälkeen, ja kaupungin lähestymistä oli mukava seurata. Edelleenkään ei ollut järvellä ruuhkaa. Lähempänä kaupunkia oli muutamia purjeveneitä lillumassa, sillä tuulta ei ollut nimeksikään.
Rantautuminen kotilaituriin sujui mallikkaasti. Seitsemän aikaan oltiin rannassa ja kun kaikkien loppuhommien jälkeen käveltiin kotiin, oli aikaa kotoalähdöstä kulunut 12 tuntia. Siinä se päivä vierähti ja aika kului kuin siivillä. Väsyneitä, mutta onnellisia koko konkkaronkka.
Tässä vielä pieni videopätkä matkanteosta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti