Perjantaina alkoi pohjan maalaaminen. Ismo oli jo osan maaleista ostanut aikaisemmin, mutta jotakin purnukkaa piti vielä Biltemasta ja Motonetistä hakea.
Lauantaina eli vappuaattona säiden jumala suosi Itä-Suomea. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpöä oli lähemmäs parikymmentä astetta. Mikäs sen parempaa, kuin viettää päivä veneellä ja työn touhussa. Olimme edellisenä päivänä saaneet Ismolta hyvät ohjeet, mitä on seuraavaksi vuorossa: Kansien maalaaminen. Pakkasimme autoon evästä, kahvitermarin sekä koirat. Haimme Motonetistä lisää maalia ja ajoimme veneelle. Suurin osa ajasta meni maalarinteippien laittamiseen, kun kartoitimme maalattavan alueen. Olihan sen melkoista askartelua ja aikaa vievää. Kun lopulta pääsimme maalaamaan, niin eihän sekään sujunut kuin Strömssöössä. Minulla oli olo kuin norsulla posliinikaupassa, kun pyörin pensselin kanssa. Vaatii varmaan maalausharjoittelua vielä monena keväänä, ennen kuin alkaa sujumaan luontevasti. Maalausjälki näytti niin epätasaiselta, että meinasi epätoivo iskeä. Mutta kai tässä täytyy hyväksyä se, että opettelua tämä tosiaan on. Ensi vuonna osataan tehdä ainakin hitusen paremmin.
Aikamoisen väsyneitä oltiin, kun viiden aikaan pääsimme lähtemään kotiin. Huomenna homma jatkuu. Jännittää nähdä, mitä sieltä maalarinteippien alta paljastuu. Teippiä kului kilometrikaupalla, mutta pelkään, ettei ne linjat silti suoria ja siistejä ole. Tänään oli valkoisen maalin päivä ja huomenna suditaan harmaata. Eli teippien laitolla se huominenkin alkaa.
Koirat olivat autossa häkissä sen aikaa, kun veneellä puuhasteltiin. Kun pidettiin taukoja, niin koiratkin pääsivät tonkimaan lähiympäristöä. Häkissä ollessa ne suorittivat vahtikoirien tehtäviä valtavalla intensiteetillä. Ei päässyt edes pikkulintu lentämään huomaamatta, eikä vastarannalla seisoskelevat ihmiset, vaan pienikin liikahdus jossain aiheutti maata mullistavan rähinähaukun. Ja sitä liikettähän tuntui liikkuvan, joten käytännössä vietettiin koko päivä mäyräkoirien haukkua kuunnellen. On siinä ollut lähiasukkailla kestämistä, mutta eipä me siellä enää monesti ääntä pidetä. Väsyneitä ovat vahtikoirat olleet. Nyt pitää keksiä keino, millä ne saadaan sitten olemaan veneessä hiljaa, sillä tuollaista räkytystä ei jaksa kunnella. Täytyy heti alussa olla tarkka ja opettaa koirat veneilyyn. Jospa se siitä lähtee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti